Liikkumattomuus. Termi, jota kuulee ikävän paljon eri medioissa ja keskusteluissa. Monen mielipiteen mukaan hälytyskellojen pitäisi soida jo kovaa ennen kuin käsissä on nykyistä isompi yhteiskunnallinen haaste. Keskusteluissa nousee usein esille rahallinen merkitys, mutta mielestäni suurempi ongelma ovat huonosti voivat ihmiset. Palloliitto toki uutisoi juuri liikkumattomuuden hintalapun olevan piirun alle 5 miljardia euroa, joten taloudellista puolta ei voi missään nimessä sivuuttaa. Siis VIISI miljardia euroa.
Mitä sitten tehdään, että laiva saadaan käännettyä ja ihmiset liikkeelle? Se, että asia on tunnistettu ei tietenkään vielä riitä. Menemättä liikaa politiikan syövereihin, myös valtion taholta on laskeutumassa tummia pilviä liikkumisen tukemisen päälle, jos budjetit pienenevät. Lähtökohdat muutokselle vaikuttavat siis olevan ohkaisissa kantimissa ja herkästi katse kääntyy jo valmiiksi ylikuormittuneisiin toimijoihin eli suomalaisiin urheiluseuroihin. Haastava kokonaisuus, johon ongelman ääneen sanomisen jälkeen näyttää olevan kovin vähän varsinaisia tekoja tulossa.
Olen juniorivalmentajana kiertänyt laajasti eri turnauksia ja nähnyt lukemattoman määrän eri- ikäisiä ja -tasoisia pelaajia. Omaan silmään trendi liikkumisen perustaitojen suhteen ei ikävä kyllä ole nouseva. Liian isolla osalla pelaajista on koordinaation ja kehon hallitsemisen suhteen haasteita, jotka eivät näy vain pelatessa, mutta tulevat varmasti oireilemaan ihan arkisessa elämässä kasvun myötä. Yksinkertaiset asiat, kuten tasapaino yhdellä jalalla, takaperin juoksu tai hyppääminen hallitusti voivat olla puutteellisia toimintoja ja koordinaatio- harjoitteen hahmottaminen hankalaa. Puhumattakaan, että pystyisi tekemään kovassa vauhdissa nopeita käännöksiä loukkaantumatta. Tekemistä siis riittää, eivätkä tunnit lajiharjoituksissa riitä millään paikkaamaan yhteiskunnan vallitsevaa ongelmaa.
Kysyn uudelleen, että mitä tehdään? Ilveksen junioriedustus otti viime vuonna käyttöön Liikuntakortin, jossa seurattiin pelaajien kokonaisliikuntamäärää. Mielestäni idea on kaikessa yksinkertaisuudessa todella hyvä. Kortti oli hieno ja laadukkaasti tehty, joten heräsi ajatus, että jos teemme saman, mitkä ovat kustannukset? Nopeasti kuitenkin totesimme toimistolla, ettei lisäkustannuksia todennäköisesti edes tule, jos teemme vastaavan kortin jo toimistolta löytyvillä resursseilla. Muutaman testivedoksen jälkeen päätimme ottaa kortin käyttöön hyvin kevyellä mallilla, mutta kuitenkin säilyttäen alkuperäisen idean.
Pelaajat laskevat omat tuntinsa liikkumisen parissa kuukausittain. Syntyy siis toimintamalli, joka toistuu kuukaudesta toiseen ja toivottavasti siirtyy mahdollisimman monen arkiseen elämään. Liikkumalla joka päivä edes hiukan saavuttaa merkittävästi kehitystä vuoden aikana. Porkkanana seura palkitsee vielä vuoden aktiivisimmat liikkujat kauden päätöstilaisuudessa. Ilolla on saanut seurata puheensorinaa treeneissä, kun pelurit ovat vertailleet toistensa määriä liikuntatuntien osalta. Osalle saattaa tulla isojakin oivalluksia pienen teon kautta.
Liikkumattomuuden ongelmaa ei siis tarvitse aina lähteä ratkomaan rahalla, vaikka rahallisen tuen mahdollisuus toki helpottaa monen teon toteuttamista. Teoissa pitää olla mielestäni selkeä ajatus lapsille, että jos teen näin, niin mitä siitä seuraa. Joskus se voi olla metsässä kävely, johon voidaan laittaa tavoitteeksi tunnistaa tietty määrä lajeja tai ennalta merkittyjen paikkojen löytäminen. Kuulostaa äkkiseltään suunnistukselta, mutta aina sen ei tarvitse olla seuran organisoimaa toimintaa. Lapset ja vanhemmat pystyvät tämän toteuttamaan myös itse pienellä vaivannäöllä. Omissa toiveissa olisi vahvan pihapelikulttuurin palautuminen, johon alkaa kyllä kenttien puolesta olla hyvä tilanne. Kilpailu kuitenkin on kovaa konsolipelien ja näyttöjen tarjoamien virikkeiden kanssa, joka osaltaan on yksi isoimpia passivoivia tekijöitä ihmisten arjessa. Pelikulttuuri on kuitenkin tullut niin vahvasti mukaan arkeen, että ongelmaa on ehkä viisainta lähteä ratkomaan sen kautta, miten vaikka mobiilisovelluksia voitaisiin hyödyntää enemmän lasten aktiiviseen liikkumiseen motivoivina. Kuka tekee lasten liikkumisen perustaidoista koukuttavan pelin, jossa vain aidoilla suorituksilla saa lisää “leveliä” ja “skillejä”?
Herman Mäenalanen
Junioripäällikkö
